Koti-isän arkea

Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä. No, syy on ollut hyvä. Olen nimittäin nykyään täysin työllistetty koti-isä sillä parempi puoliskoni sai työpaikan, josta ei voinut kieltäytyä. Samalla pitäisi yrittää tehdä koulujuttuja + muutamaa muuta ”omaa” projektia. Päivät eivät ole olleet raskaita eli syy kirjoittamattomuuteeni ei ole siinä vaan siinä että olen löytänyt lisää kiinnostuksen kohteita. Projektin alla on tällä hetkellä erään maalausliikkeen kotisivut ja muita siihen liittyviä kiinnostuksen kohteita.

Normi Päivä

Aamuheräämiset sujuvat suhteellisen kivuttomasti. Syynä tähän on se että vanhempi pojista(2v.5kk.) on omatoimisuudessaan keksinyt, että aamuisin voi vaikka lueskella kirjoja omassa huoneessaan eikä isiä tarvitse heti herättyään repiä sängystä ylös. Lisäksi se että nuorempi(n.4,5kk) on perinyt vanhemmiltaan hyvät unenlahjat eikä herää heti kukonlaulunaikaan.

Päivittäisistä askareista suoriutuminen on mahdollista ja kiinni vain ja ainoastaan omasta tahdosta. Päiväuniaikaan kaikki on mahdollista. Välillä se aika tulee tosin käytettyä aivan muuhun kuin kotitöiden tekoon kuten koulujuttuihin, netissä roikkumiseen, Big Brotherin tuijottamiseen tai johonkin muuhun ”yleishyödylliseen”.

Illat kuluvatkin sitten äitiä odotellessa töistä ja ruokaa tehdessä. Lasten nukahdettua sitten pääseekin taas omien projektien pariin, seurustelemaan ja opiskelemaan… ihan miten tarpeelliseksi näkee.

Koulu

Ensimmäinen koulutehtävä on nyt takanapäin ja nyt odotellaan jännittyneenä arvostelua. Tehtävän teko sujui ihan hyvin alun tuskailujen jälkeen ja lopputulos miellytti itseäni(kiitokset esilukijalle sekä ”oikolukumoottorille”) ja toivottavasti joitain muitakin. Ainakin tehtävästä saamani palaute pienryhmän keskustelualueella oli positiivista.

Seuraava tehtävä onkin sitten laajuudeltaan jo huomattavasti pidempi sisältäen lähteenä kaksi kirjaa ja tehtävän pituutena n. 10 000 merkkiä. Aiheeltaan se on hyvinkin mielenkiintoinen käsitellessään tieto- ja mediayhteiskuntaa. Sen tarkoituksena on pohtia joukkoviestinnän asemaa muuttuvassa mediamaisemassa. Aikomuksenani olisikin aloittaa sen tekeminen aivan näinä päivinä, kunhan saan käsiini vielä tehtävän edellyttämän toisen kirjan.

Projektit

Projektin alla on siis kotisivut maalausliikkeelle. Lisäksi mielessäni pyörii mahdollinen kyseisen yrityksen profilointi ja taloushallinnossa ”konsultointi”(lainausmerkeissä siksi, että minullahan ei ole mitään kokemusta tai koulutusta kyseiseen aiheeseen). Nämä projektit ovat siis vieneet kaiken vapaa-aikani.

Tällä kertaa tulikin näköjään tämänlainen ”raportti”. Toivottavasti viihdyitte lyhyen kirjoitelmani parissa. Ensikerralla uudet jutut. Nyt ei olekaan enempää aikaa kirjoitella… Velvollisuudet kutsuu!

Opintie

On jälleen aika kirjoittaa. Olen huomannut itsessäni että aivojeni käyttö on rajallista yhteen suuntaan. Edellisestä tekstistä tähän hetkeen ovat aivoni olleen lähes kokonaan vastaanottavassa tilassa eikä sinne lohkoon mahdu tällä hetkellä enää yhtään mitään. Joten ajattelin tähän väliin kääntää suunnan ja ruveta tuottamaan jotain. Toivottavasti järkevää.

Nyt kun opiskelut on alkanut, niin mieleeni on tullut muistoja omalta opintieltäni. Muistan elävästi ensimmäisen koulupäiväni Kisapuiston ala-asteella Hervannassa. Tai ehkä on liioiteltua sanoa että elävästi, sillä en muista millainen ilma oli tuona elokuun aamuna saati sitä mitä minulla oli päällä tai mitä ja kenen kanssa puhuin – tapahtuneesta on kuitenkin jo 20 vuotta -. Mutta muistan henkilöt keiden kanssa olin ja sen tunnelman kun 30 koulun aloittavaa lasta ja heidän vanhempansa kokoontuivat koulun pihamaalle. Intoa, pelkoa, jännittyneisyyttä ja itsevarmuutta oli ilmassa vaikka muille jakaa.

Niinpä minulle tulikin "flashback" tuosta tilanteesta kun avasin uuden opintoni verkkosivut ja selailin osallistujien esittelyjä sekä tulevia tehtäviä. Alkoi jännittää. Lähes järjestään olivat kaikki muut osallistujat korkeasti koulutettuja tai diplomityötään/graduaan tekeviä opiskelijoita. Mitä minä teen tuossa porukassa? Sen jälkeen rupesin muistelemaan omia kouluvuosiani, joihin sisältyi koulunvaihto viidennelle luokalle isompaan kouluun – vanhassa oli vain neljä luokka-astetta – ja seuraavana yläasteelle samaan kouluun mutta eri päähän. Koulunkäyntitottumuksiini ei ole koskaan kuulunut kokeisiin lukeminen tai kotitehtävien teko. Lukemaan ja laskemaan opin jo viisi vuotiaana joten kaksi ensimmäistä vuotta koulussa oli lähinnä kavereiden tapaamista ja välituntien odottelua. Myöhemmin tämä kostautui enkä oikeastaan koskaan osannut antaa arvoa kotitehtäville tai kokeisiin lukemiselle sillä selvisin niistä seuraamalla tunneilla ja läksyt tehtiin juuri ennen tunnin alkua opettajaa odotellessa. Nyt koulunkäyntini pitäisi perustua juuri noille osa-alueille sillä muuta ei ole. Ensimmäinen tehtävä pitää kirjoittaa pohdiskelevaan tieteellisen esseen muotoon pohjautuen yhteen kurssin kirjoista. Olenkohan haukannut liian ison palan purtavaksi? Sinnekö se 294€ meni, kankkulankaivoon?

Minä olen kuitenkin sen verta oppimisenhaluinen tällä hetkellä että mikään ei tunnu mahdottomalta. Jos haukkaa liian ison palan on se otettava pois ja nautittava pienempinä paloina. niin minä ajattelin tehdä. Ensin siis opiskelen opiskelemaan. Olen aloittanut lukemisesta, seuraavaksi harjoittelen tekemään muistiinpanoja ja sen jälkeen kirjoittamaan pohdiskelevaan tieteelliseen muotoon esseen. Lukeminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen nauttinut siitä erittäin paljon, sillä aihe on kiinnostava. Samalla olen huomannut kuinka lukemani on vaikuttanut minuun. Minusta on tullut kriittinen joukkoviestimien lähettämiä sanomia kohtaan, mutta samalla olen kuitenkin osannut nauttia niiden tuottamasta viihteestä. Olen oppinut.
Seuraavana onkin sitten vuorossa muistiinpanojen tekeminen. Voin kertoa ettei minulla ole siitä juurikaan kokemusta, sillä niissä kouluissa missä minä olen ollut on muistiinpanot kopioitu opettajan esittämältä kalvolta. Onneksi avovaimoni on käynyt kouluja ja hänellä on kokemusta muistiinpanojen tekemisestä. Ehkä häneltä liikenee aikaa opettaa tuo taito myös minulle.

Nyt on lopetettava. Lapset hermostuu ku isi vaan istuu koneella. Palaillaan!

Onnea kaikille tänä syksynä koulun aloittaneille vanhoille ja nuorille!!

HAASTE

Tämä tuntuu olevan se kaikkein vaikein lause kirjoittaa. Juuri äsken mielessäni oli yhden pienen tarinan verran asioita joita haluaisin laittaa ylös. Ei mitään suuria, elämää mullistavia ideoita tai tulevaisuuden suunnitelmia, vaan pieniä pohdintoja omasta itsestäni ja tulevasta opinahjostani Viestinnän kiehtovassa maailmassa.

Miksi kirjoitan? Miksi juuri nyt? Kenelle kirjoitan? Näitä ajatuksia pyörittelen päässäni, kun mietin että pitäisikö kirjoittaa asioita ”paperille” tai jopa ruveta pitämään blogia. No, se on juuri se mitä minulla oli juurikin mielessä, se pieni tarina. Nyt haasteena onkin jäsennellä se luettavaksi tekstiksi.

Miksi kirjoita ja miksi juuri nyt? Vaikea kysymys. Haluanko näyttää jollekin, että kyllä minä osaan kirjoittaa. Vai voiko kyse olla halusta kehittää ja kouluttaa itseäni. Kallistuisin ehkä enemmän jälkimäiseen vaihtoehtoon, mutta en voi sulkea pois ensimmäistä vaihtoehtoa. Halu kirjoittaa on kirvoittanut mieltä jo pidemmän aikaa ja koen että kirjoittaminen saattaisi jopa auttaa minua opintojeni kanssa.

Kenelle kirjoitan? Kirjoitan itselleni. Jos joku tämän lukee, olen todennäköisesti saanut aikaan jotain, jossain määrin toimivia kirjainjonoja, jotka mielestäni ovat toimivia ”koodeja”, joita joku muukin kuin minä ymmärtävät sekä rohkaissut mieleni julkaista sen kaikkien luettavaksi. Tämä on siis pääosin haasteeksi minulle itselleni.

Kuinka kaikki alkoi?

En ole oikein ikinä ollut suuri kirjojen(varsinkaan koulukirjojen) kuluttaja, mutta tapahtuipa eräänä kesäisenä iltana Tikkurilassa ja poika tapasi tytön. Nopeassa tahdissa poika muutti tytön luo asumaan ja aloitettiin rakentamaan tulevaisuutta, joka tähän mennessä on noussut suuryrityksen mittakaavoihin, tai ainakin pienen perheyrityksen, mutta se on jo toinen tarina. Ja jos joku ei ihan vielä tajunnut niin allekirjoittanut on tuo kyseinen poika ja perheyrityksessä ”työskentelee” em. tyttö sekä kaksi pientä poikaa.

Siispä, tytön kirjahyllyssä nökötti aimo pino Juha Vuorisen teoksi, joita poika iltojensa ratoksi luki. Silloin minuun, eli tarinan poikaan, iski kipinä siitä kuinka hieno viihteen, taiteen ja viestinnän ala kirjallisuus on. Lähinnä mieltäni piristi Vuorisen tyyli kirjoittaa. Roisi, rehellinen, hauska ja joidenkin mielestä ehkä jopa brutaali. Tietysti täytyy muistaa että toiset lukevat Waltarin Sinuhe egyptiläistä ja toiset Merja Jalon Nummelan ponitallia. Mutta se onkin juuri se hienous, joka kirjallisuuteen piiloutuu. Jokaiselle jotakin.

Nyt päästäänkin jo tähän päivään ja edellä itseltäni kysymiini kysymyksiiin, tai lähinnä niihin vastauksiin. Olen siis aloittamassa Avoimen yliopiston opintoja viestinnästä. HULLU!, oli ensimmäisenä omassa mielessäni kun rupesin pyörittelemään ajatusta mielessäni. Mitähän siitäkin taas tulisi, en ole ikinä tykännyt opiskelusta missään laitoksessa, miksi siis nytkään. Yliopistossahan ei muuta tehdäkään kun luetaan kirjoja ja istutaan luennoilla. Eikä minulla ole edes sellaiseen aikaa. HULLU!, oli toisena omassa mielessäni kun rupesin miettimään mitä olin aiemmin ajatellut, sillä en ole enää teini-ikäinen pojan koltiainen jolla on mielessä vain juhliminen ja tytöt. Ja jonka ei ole ikinä tarvinnut opiskella vaan on selvittänyt koulunsa sen suurempia lukematta. Ja nyt jos koska minulla on aikaa, ja toisekseen opinnot voi suorittaa verkossa. What´s the problem? HAASTE!, oli välittömästi edellisen jälkeen mielessä. Olisiko minusta sittenkin opiskelemaan, sanan varsinaisessa merkityksessä, selviänkö siitä hyvin arvosanoin. Minä teen sen. Tietenkin pystyn siihen. Jos nyt en yritä niin koska sitten. 

Tämä on siis MINUN HAASTEENI ja toivon todellakin oppivani siitä jotain, joka antaa minulle valmiuksia toimia tulevaisuudessa siellä missä sitten toiminkaan.

Mistäkö minä sitten kirjoitan? Tarkoitukseni on kirjoittaa ylös tapahtumia jokapäiväisestä elämästä sekä pohdintoja viestinnästä ja siitä kuinka kohtaan viestinnän omassa arkisessa elämässäni, en siis opintojen parissa vaan siitä minkälaisiin tilanteisiin törmään ja mitä havaintoja kykenen tekemään jokapäiväisessä elämässäni.

Siinä kaikki tältä erää. Palaan saatuani jotain kirjoitettavaa.

-Janne-

Onko olemassa vain yksi todellisuus vai luommeko jokainen itse omamme?