HAASTE

Tämä tuntuu olevan se kaikkein vaikein lause kirjoittaa. Juuri äsken mielessäni oli yhden pienen tarinan verran asioita joita haluaisin laittaa ylös. Ei mitään suuria, elämää mullistavia ideoita tai tulevaisuuden suunnitelmia, vaan pieniä pohdintoja omasta itsestäni ja tulevasta opinahjostani Viestinnän kiehtovassa maailmassa.

Miksi kirjoitan? Miksi juuri nyt? Kenelle kirjoitan? Näitä ajatuksia pyörittelen päässäni, kun mietin että pitäisikö kirjoittaa asioita ”paperille” tai jopa ruveta pitämään blogia. No, se on juuri se mitä minulla oli juurikin mielessä, se pieni tarina. Nyt haasteena onkin jäsennellä se luettavaksi tekstiksi.

Miksi kirjoita ja miksi juuri nyt? Vaikea kysymys. Haluanko näyttää jollekin, että kyllä minä osaan kirjoittaa. Vai voiko kyse olla halusta kehittää ja kouluttaa itseäni. Kallistuisin ehkä enemmän jälkimäiseen vaihtoehtoon, mutta en voi sulkea pois ensimmäistä vaihtoehtoa. Halu kirjoittaa on kirvoittanut mieltä jo pidemmän aikaa ja koen että kirjoittaminen saattaisi jopa auttaa minua opintojeni kanssa.

Kenelle kirjoitan? Kirjoitan itselleni. Jos joku tämän lukee, olen todennäköisesti saanut aikaan jotain, jossain määrin toimivia kirjainjonoja, jotka mielestäni ovat toimivia ”koodeja”, joita joku muukin kuin minä ymmärtävät sekä rohkaissut mieleni julkaista sen kaikkien luettavaksi. Tämä on siis pääosin haasteeksi minulle itselleni.

Kuinka kaikki alkoi?

En ole oikein ikinä ollut suuri kirjojen(varsinkaan koulukirjojen) kuluttaja, mutta tapahtuipa eräänä kesäisenä iltana Tikkurilassa ja poika tapasi tytön. Nopeassa tahdissa poika muutti tytön luo asumaan ja aloitettiin rakentamaan tulevaisuutta, joka tähän mennessä on noussut suuryrityksen mittakaavoihin, tai ainakin pienen perheyrityksen, mutta se on jo toinen tarina. Ja jos joku ei ihan vielä tajunnut niin allekirjoittanut on tuo kyseinen poika ja perheyrityksessä ”työskentelee” em. tyttö sekä kaksi pientä poikaa.

Siispä, tytön kirjahyllyssä nökötti aimo pino Juha Vuorisen teoksi, joita poika iltojensa ratoksi luki. Silloin minuun, eli tarinan poikaan, iski kipinä siitä kuinka hieno viihteen, taiteen ja viestinnän ala kirjallisuus on. Lähinnä mieltäni piristi Vuorisen tyyli kirjoittaa. Roisi, rehellinen, hauska ja joidenkin mielestä ehkä jopa brutaali. Tietysti täytyy muistaa että toiset lukevat Waltarin Sinuhe egyptiläistä ja toiset Merja Jalon Nummelan ponitallia. Mutta se onkin juuri se hienous, joka kirjallisuuteen piiloutuu. Jokaiselle jotakin.

Nyt päästäänkin jo tähän päivään ja edellä itseltäni kysymiini kysymyksiiin, tai lähinnä niihin vastauksiin. Olen siis aloittamassa Avoimen yliopiston opintoja viestinnästä. HULLU!, oli ensimmäisenä omassa mielessäni kun rupesin pyörittelemään ajatusta mielessäni. Mitähän siitäkin taas tulisi, en ole ikinä tykännyt opiskelusta missään laitoksessa, miksi siis nytkään. Yliopistossahan ei muuta tehdäkään kun luetaan kirjoja ja istutaan luennoilla. Eikä minulla ole edes sellaiseen aikaa. HULLU!, oli toisena omassa mielessäni kun rupesin miettimään mitä olin aiemmin ajatellut, sillä en ole enää teini-ikäinen pojan koltiainen jolla on mielessä vain juhliminen ja tytöt. Ja jonka ei ole ikinä tarvinnut opiskella vaan on selvittänyt koulunsa sen suurempia lukematta. Ja nyt jos koska minulla on aikaa, ja toisekseen opinnot voi suorittaa verkossa. What´s the problem? HAASTE!, oli välittömästi edellisen jälkeen mielessä. Olisiko minusta sittenkin opiskelemaan, sanan varsinaisessa merkityksessä, selviänkö siitä hyvin arvosanoin. Minä teen sen. Tietenkin pystyn siihen. Jos nyt en yritä niin koska sitten. 

Tämä on siis MINUN HAASTEENI ja toivon todellakin oppivani siitä jotain, joka antaa minulle valmiuksia toimia tulevaisuudessa siellä missä sitten toiminkaan.

Mistäkö minä sitten kirjoitan? Tarkoitukseni on kirjoittaa ylös tapahtumia jokapäiväisestä elämästä sekä pohdintoja viestinnästä ja siitä kuinka kohtaan viestinnän omassa arkisessa elämässäni, en siis opintojen parissa vaan siitä minkälaisiin tilanteisiin törmään ja mitä havaintoja kykenen tekemään jokapäiväisessä elämässäni.

Siinä kaikki tältä erää. Palaan saatuani jotain kirjoitettavaa.

-Janne-

Onko olemassa vain yksi todellisuus vai luommeko jokainen itse omamme?