Opintie

On jälleen aika kirjoittaa. Olen huomannut itsessäni että aivojeni käyttö on rajallista yhteen suuntaan. Edellisestä tekstistä tähän hetkeen ovat aivoni olleen lähes kokonaan vastaanottavassa tilassa eikä sinne lohkoon mahdu tällä hetkellä enää yhtään mitään. Joten ajattelin tähän väliin kääntää suunnan ja ruveta tuottamaan jotain. Toivottavasti järkevää.

Nyt kun opiskelut on alkanut, niin mieleeni on tullut muistoja omalta opintieltäni. Muistan elävästi ensimmäisen koulupäiväni Kisapuiston ala-asteella Hervannassa. Tai ehkä on liioiteltua sanoa että elävästi, sillä en muista millainen ilma oli tuona elokuun aamuna saati sitä mitä minulla oli päällä tai mitä ja kenen kanssa puhuin – tapahtuneesta on kuitenkin jo 20 vuotta -. Mutta muistan henkilöt keiden kanssa olin ja sen tunnelman kun 30 koulun aloittavaa lasta ja heidän vanhempansa kokoontuivat koulun pihamaalle. Intoa, pelkoa, jännittyneisyyttä ja itsevarmuutta oli ilmassa vaikka muille jakaa.

Niinpä minulle tulikin "flashback" tuosta tilanteesta kun avasin uuden opintoni verkkosivut ja selailin osallistujien esittelyjä sekä tulevia tehtäviä. Alkoi jännittää. Lähes järjestään olivat kaikki muut osallistujat korkeasti koulutettuja tai diplomityötään/graduaan tekeviä opiskelijoita. Mitä minä teen tuossa porukassa? Sen jälkeen rupesin muistelemaan omia kouluvuosiani, joihin sisältyi koulunvaihto viidennelle luokalle isompaan kouluun – vanhassa oli vain neljä luokka-astetta – ja seuraavana yläasteelle samaan kouluun mutta eri päähän. Koulunkäyntitottumuksiini ei ole koskaan kuulunut kokeisiin lukeminen tai kotitehtävien teko. Lukemaan ja laskemaan opin jo viisi vuotiaana joten kaksi ensimmäistä vuotta koulussa oli lähinnä kavereiden tapaamista ja välituntien odottelua. Myöhemmin tämä kostautui enkä oikeastaan koskaan osannut antaa arvoa kotitehtäville tai kokeisiin lukemiselle sillä selvisin niistä seuraamalla tunneilla ja läksyt tehtiin juuri ennen tunnin alkua opettajaa odotellessa. Nyt koulunkäyntini pitäisi perustua juuri noille osa-alueille sillä muuta ei ole. Ensimmäinen tehtävä pitää kirjoittaa pohdiskelevaan tieteellisen esseen muotoon pohjautuen yhteen kurssin kirjoista. Olenkohan haukannut liian ison palan purtavaksi? Sinnekö se 294€ meni, kankkulankaivoon?

Minä olen kuitenkin sen verta oppimisenhaluinen tällä hetkellä että mikään ei tunnu mahdottomalta. Jos haukkaa liian ison palan on se otettava pois ja nautittava pienempinä paloina. niin minä ajattelin tehdä. Ensin siis opiskelen opiskelemaan. Olen aloittanut lukemisesta, seuraavaksi harjoittelen tekemään muistiinpanoja ja sen jälkeen kirjoittamaan pohdiskelevaan tieteelliseen muotoon esseen. Lukeminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen nauttinut siitä erittäin paljon, sillä aihe on kiinnostava. Samalla olen huomannut kuinka lukemani on vaikuttanut minuun. Minusta on tullut kriittinen joukkoviestimien lähettämiä sanomia kohtaan, mutta samalla olen kuitenkin osannut nauttia niiden tuottamasta viihteestä. Olen oppinut.
Seuraavana onkin sitten vuorossa muistiinpanojen tekeminen. Voin kertoa ettei minulla ole siitä juurikaan kokemusta, sillä niissä kouluissa missä minä olen ollut on muistiinpanot kopioitu opettajan esittämältä kalvolta. Onneksi avovaimoni on käynyt kouluja ja hänellä on kokemusta muistiinpanojen tekemisestä. Ehkä häneltä liikenee aikaa opettaa tuo taito myös minulle.

Nyt on lopetettava. Lapset hermostuu ku isi vaan istuu koneella. Palaillaan!

Onnea kaikille tänä syksynä koulun aloittaneille vanhoille ja nuorille!!